Hallitusohjelman työllisyystoimenpiteet ja niiden vaikutukset suhteessa TE2024-uudistukseen

Työnhakijoiden lakisääteisen palveluprosessin keventäminen

Työvoimapalveluiden lakisääteistä palveluprosessia kevennetään, jotta rajallista resurssia voidaan käyttää ”tarkoituksenmukaisemmin ja asiakaslähtöisemmin”. Alkukartoitukseen ja henkilökohtaiseen ohjaukseen panostetaan. Hieman epäselväksi jää, miten tämä tavoitetila poikkeaa edellisen hallituksen uudesta asiakaspalvelumallista (linkki TE-toimiston nettisivuille), jossa työnhakijoiden tapaamissykliä kasvatettiin etenkin työnhaun alkuvaiheessa (alussa alkuhaastattelu + 5 täydentävää työnhakukeskustelua ensimmäisen 3 kuukauden aikana). Nykyinen malli ei toimi kaikilla alueilla vielä vakiintuneesti ja sen muuttaminen TE2024-uudistuksen keskellä ei olisi ainakaan henkilöstön jaksamisen kannalta toivottavaa. Tosin kevennyksiä malliin on toivottu lähes kaikkialla.

Sidosryhmien hyödyntäminen palvelutuotannossa

Hallitusohjelman lupaus työvoimapalveluiden tuottavuuden parantamisesta ja monituottajamallin hyödyntämisestä vaikuttavat tavoitteena hyviltä. Osana tätä myös työttömyyskassoille annetaan mahdollisuus tarjota asiakkailleen työvoimapalveluita. Itse en käyttäisi tässä kuitenkaan termiä työvoimapalvelut, koska sillä viitataan lakisääteisiin TE-palveluihin, joiden järjestämisvastuu siirtyy kunnille vuodesta 2025 alkaen (2023/380). Tässä kyse on käytännössä siis siitä, että kassat voivat markkinoida asiakkailleen liittojen vapaaehtoisesti järjestämiä työllisyyspalveluita. Työvoimapalveluiden ja työvoimaviranomaisten näkökulmasta laki mahdollistaa jo nykytilassakin sen, että oppilaitokset, yksityiset palveluntuottajat, liitot, järjestöt ja muut työllisyyttä edistävät sidosryhmät tuottaisivat esimerkiksi täydentäviä työnhakukeskusteluja työttömälle työnhakijalle.

Jotta tämän “palveluekosysteemin” toiminta olisi riittävän koordinoitua, tarvittaisiin vakiintuneita rakenteita toiminnan koordinoimiseksi sekä asiakastietojen saumattomampaa liikkumista toimijoiden välillä. Toukokuusta 2022 hyväksytty TE-digi -lakiuudistus mahdollistaisi palveluntuottajienkin rajatun pääsyn yhteisiin asiakastietoihin sillä edellytyksellä, että nykyinen 90-luvun asiakastietojärjestelmä saadaan päivitettyä uuteen. Jos uusi järjestelmä saadaan luvatusti käyttöön vuodesta 2025 alkaen, niin tämä ei ratkaise vielä yhteisen toiminnan vakiintuneen koordinoinnin tarvetta.

Kirjaukset monialaisesta yhteistyöstä ja toimeentulosta

Työvoimapalvelujen uudistamisen osiossa hallitus lupaa järjestää työvoimaviranomaisen, Kelan ja hyvinvointialueen osalta paikallisia monialaisia työllisyyspalveluja. Nykyinen työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu korvataan vuodesta 2025 alkaen lailla työllistymisen monialaisesta edistämisestä (2023/381). Jo hyväksytyn lain 2 §:n mukaan: ”Työllistymistä edistävän monialaisen tuen yhteistoimintamallissa työvoimaviranomainen, hyvinvointialue ja Kansaneläkelaitos yhdessä arvioivat työttömän monialaisen palvelutarpeen, suunnittelevat ja yhteensovittavat työttömien työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaiset palvelut kokonaisuuksiksi sekä vastaavat työllistymisprosessin etenemisestä ja seurannasta.”. Kun yhtenä sopijaosapuolena on jatkossa työvoimaviranomainen (kunta tai kunnat yhteistoiminnassa), niin kokonaisuudesta tulee vääjäämättä hallitusohjelman lupailemaa lähipalvelua. Ehkä yhteistyötä on tarkoitus laajentaa nykyisestä lakisääteistä minimistä.

Toimeentulotuen kiristymisen ohella hallitusohjelma lupaavat kiinnittää ”erityistä huomiota” riittävän toimeentulon ja palveluiden turvaamiseksi niille, jotka ovat tosiasiallisesti työkyvyttömiä esimerkiksi sairauksien vuoksi. Tähän kirjaukseen olisi syytä kiinnittyä kuntien ja työllisyystoimijoiden edunvalvonnassa. Jo hyväksytyssä TE2024-uudistuksessa kuntien osarahoitusta työttömien työttömyysetuudesta lisätään. Nykyisin liian suuri osa terveyspalveluita tarvitsevista työnhakijoista on työttömänä työnhakijana vailla mahdollisuuksia saada hyvinvointialueen vastuulle siirtyneitä palveluita. Hyvinvointialueilla ei ole samaa rahallista kannustetta edistää tämän asiakasryhmän tilanteiden ratkaisua. Alkuun esimerkiksi kansallinen rahoituskanava jatkuvuuteen pyrkiville työkyvyn selvittämisen hankkeille tukisi osaltaan mainiosti tulevien TE2024-työllisyysalueiden palvelumallia työkyvyn kehittämisen tarpeessa oleville asiakkaille. Kirjoittajan toiveena todettakoon, että toivottavasti tulevat toimenpiteet eivät linkity pelkästään hajanaisiin hankkeisiin, jotka ennen pitkään päättyvät ja mitään toimenpiteitä ei saataisi vakiinnutettua.

Muita hallitusohjelman lupailemia työllisyysuudistuksia

Kuntouttava työtoiminta ja päihdekuntoutustyö uudistetaan ”työllistymistä edistäväksi”, kuntouttavan työtoiminnan työhön suuntaavat palvelut palautetaan kuntien järjestämisvastuulle ja palkkatukea uudistetaan siten, että se kohdistuisi erityisesti yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Edellinen palkkatukiuudistus saatiin juuri käytännössä maaliin. Toisaalta kunnille myönnettävä palkkatuki on ainakin osin jäämässä pois, kun kunnat eivät voi itselleen myöntää palkkatukea. Ja sitten toisaalta vastaavat työsuhteet pystyttäisiin tekemään alle vuoden määräaikaisina perustelemattomina työsuhteina (mitkä hallitusohjelma on mahdollistamassa) ilman palkkatukea, kun nykyinen valtion palkkatuki korvautuu ainakin osin yleiskatteellisen valtionosuutena. Tällöin, kun työsuhteet eivät olisi palkkatukityötä, ne myös kerryttäisivät työssäoloehtoa (hallitusohjelman yksi uudistuksista on, ettei palkkatukityö kerryttäisi työssäoloehtoa) ja poistumista kunnan työttömyysturvan maksuosuudelta. Siten palkkatuen suuntaaminen pois julkiselta sektorilta osuisi etenkin hyvinvointialueisiin. Kokonaisuudessaan voisi ajatella, että tällaisilla päätöksillä olisi negatiivisia työllisyysvaikutuksia hyvinvointialueiden avustavien tehtävien työvoimapulaan, joissa on käytetty paljon palkkatukityöntekijöitä.

Nostoja toimenpiteille arvioiduista työllisyysvaikutuksista

Viimeiset hallitukset ovat pyrkineet kilpailemaan keskenään hallitusperäisten päätösten työllisyysvaikutuksilla. Silmiinpistävää näissä on se, ettei arvioille esitetä yleensä lähteitä tai uskottavia perusteita, VM:n ja TEM:n arviot poikkeavat ajoittain toisistaan ja vaikutukset eivät näyttäisi lähtökohtaisesti olevan koskaan negatiivisia. Esimerkkinä edellisen hallituksen hyväksymän TE2024-uudistuksen kannustavalle rahoitusmallille VM arvioi 7 000 – 10 000 lisätyöllisen vaikutuksen. Tämä aiheutui lain esitöiden mukaan siitä, että työttömyysetuuden kuntarahoitusosuuden valtionosuusrahoitus sidotaan vuoden 2024 tasoon, eikä sitä tarkistettaisi. TE-palveluiden siirtyessä kuntiin kunnille syntyisi tällöin taloudellinen lisäintressi edistää työllisyyttä vuoden 2024 lähtötasoon nähden, mikä synnyttäisi em. 7000 – 10 000 lisätyöllistä.

Uuden hallituksen ohjelmassa tätä TE2024-rahoitusmallin kompensaation tasoa (eli sitomista vuoden 2024 toteumaan) tarkistettaisiin lain voimaantulon jälkeen vuosittain kuntien välillä siten, että huomioidaan mallin kannustavuus, väestönkasvun vaikutus sekä vieraskielisten että kaksikielisten, työttömien ja työllisten määrä. Tästä herää äkkiseltään kysymys siitä, että eikö tällä hallitusperäisellä ratkaisulla ole VM:n laskelmissa (vain vuotta myöhemmin) negatiivinen – 7 000  –  – 10 000 työllisyyden vaikutus? Jos unohdetaan työllisyysvaikutuskikkailu, niin kirjaus on objektiivisessa mielessä tietenkin perusteltu: Talouden suhdanteet vaikuttavat lyhyellä aikavälillä liiasti työllisyyden kehitykseen, jolloin vuoteen 2024 sidottu työttömyysetuusmaksujen kompensaatio voisi olla monissa tilanteissa kunnille hyvin kohtuuton.

Työttömien ja toimeentulotuen saajien etuuksia uudistetaan myös merkittävästi tulevalla hallituskaudella, millä aiheutuu liki 100 000 uutta työllistä (alla esimerkkejä toimenpiteistä):

• Ansioturvan tasoa porrastetaan nykytasosta siten, että kahdeksan työttömyysviikon jälkeen tuki laskee 80 % tasolle alkuperäisestä ja 34 viikon jälkeen 75 % tasolle alkuperäisestä (15 800 lisätyöllistä)
• Ansiosidonnaisen työssäoloehtoa pidennetään 12 kuukauteen (5700 lisätyöllistä)
• Jatkossa työssäoloehto ei kartu palkkatuetusta työstä (1300 lisätyöllistä)
• Työssäoloehdon euroistaminen otetaan käyttöön (1500 lisätyöllistä)
• Lomakorvausten jaksotuksen palauttaminen (2200 lisätyöllistä)
• Omavastuupäivien palauttaminen viidestä seitsemään (1000 lisätyöllistä)
• Lapsikorotusten lakkauttaminen (10 000 lisätyöllistä)
• Työttömyysturvan ikäsidonnaisista poikkeussäännöistä luopuminen (3 900 lisätyöllistä)
• Työttömyysturvan suojaosista luopuminen (vähäinen vaikutus työllisyyteen)

Nähtäväksi jää, kuinka hyvin avoimet työmarkkinat reagoivat näihin tuleviin muutoksiin. Käytännössä alle 12 kuukauden määräaikaisten ja osa-aikaistenkin töiden kiinnostavuus laskee oletettavasti esitettyjen päätösten seurauksena. Omakohtaisena esimerkkinä voisin tarttua työttömyysturvan suojaosista luopumiseen. Muistan saaneeni lukion jälkeen 0-tuntisopimuksella kausitöinä käsilumityötehtävissä. Tarjotut vuorot jäivät kuitenkin ottamatta vastaan, koska ilman jonkinlaista suojaosaa lisäpalkkaa etuuden päälle olisi jäänyt vain 0,4-0,5 euroa tunnissa, eikä se olisi ollut kannustavaa. Nuori minäni ei halunnut tällä palkalla herätä arkiaamuisin kello 5 raskaaseen työhön. Kotikunnassani Espoossa vajaa 15 prosenttia tällä hetkellä avoinna olevista tehtävistä on osa-aikaisia työtehtäviä, joiden vastaanottaminen näillä päätöksillä jatkossa olisi epäkannustavaa. Viitanneekohan vähäinen vaikutus työllisyyteen siihen, että tällä päätöksellä voisi olla jopa negatiivisia työllisyysvaikutuksia?

Lopuksi

Työvoimapalveluja ei mielestäni saada toimimaan palveluekosysteemin kannalta mielekkäällä tavalla, jos sääntelyä ja viranomaisia muutetaan jatkuvasti neljän vuoden sykleissä. Aina, kun toimintaa muutetaan, asian tiedottaminen työllisyyspalvelujen sidosryhmille (hyvinvointialueet, koulutuksen tarjoajat, palveluntuottajat, kolmannen sektorin toimijat, työnantajat, jne.) vaikeutuu merkittävästi. Millään alueella toimijoita ei ole saatu vielä tuotua aidosti mukaan järjestämään vakiintuneesti osia työnhakijoiden palveluprosesseista. Tämä edellyttäisi sitä, että työnhakijoiden ohjaukseen tarkoitetut palvelut täydentäisivät työvoimaviranomaisen palveluja. Palveluvalikoima olisi kartoitettu, kohdennettu ja jopa markkinoitu soveltuvalle asiakaskohderyhmälle. Tämä kuulostaa helpolta, mutta kokonaisuus vaatii merkittävää ja pitkäkestoista yhteistyötä organisaatiorajat ylittäen.

Työvoimapalvelut ovat etenemässä hyvin mittavaan TE2024-uudistukseen, jolloin ns. palveluekosysteemin toimijat eivät välttämättä ole edes tietoisia, kenen viranomaisvastinparin kanssa ratkaista työllisyys- ja kohtaanto-ongelman kysymyksiä lähitulevaisuudessa. Oma toive on, etteivät nyt ehdotetut muutokset ruuhkauta TE2024-uudistuksen toimeenpanoa ja vesitä sitä mainiota tavoitetta, jossa kuntapohjaiset työvoimaviranomaiset hyödyntäisivät nykyistä laajemmin edellä kuvattua palveluekosysteemiä omia palvelumallejaan ja -strategioitaan laadittaessa.

– Eetu Pernu
julkisten työllisyys- ja yrityspalvelujen erityisasiantuntija