Valtion talouden tarkastusviraston arviointi ”Pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista” valmistui viime marraskuussa ja sen jälkeen mallista on käyty keskustelua. VTV:n johtava tuloksellisuustarkastaja Ville-Veikko Pulkka kirjoitti mm. Helsingin Sanomien Vieraskynä -palstalla (29.1.2024, linkki) VTV:n raporttiin pohjautuen Suomen tarvitseman suomalaisen työvoimapalvelumallin, jonka kehittämisen tulisi pohjautua kotimaiseen tutkimukseen. Samalla hallituksen lakiluonnos työnhakijan palveluprosessin muutoksista oli lausuntopalvelussa kommentoitavana helmikuun alkuun saakka. Muutokset näyttävät pieniltä työnhakijan uuden palvelumallin saamaan kritiikkiin nähden. Kritiikin kärkenä on ollut mallin kaavamaisuus ja resurssien kohdentaminen kaikille asiakkaille tasaisesti.
TE-hallinnon palvelut siirtyvät 1.1.2025 alkaen kuntavetoisille työllisyysalueille. Tulevilla työllisyysalueilla valmistellaan palvelusuunnitelmia ja ollaan etenemässä yksityiskohtaisempaan asiakaspolkujen ja –prosessien valmisteluun. Entä jos mallia tarkastelisi myös sen tarjoaman liikkumatilan ja paikallisten soveltamismahdollisuuksien kautta? Miten mallia voisi hyödyntää paikallisen palvelumallin rakentamisessa työllisyysalueilla?
Viime vuosien muutokset
Työnhakijoiden määräaikaishaastattelut käynnistyivät jo vuonna 2018. Tuolloin määräaikaishaastatteluja piti alkaa järjestämään työttömille kolmen kuukauden välein. Työttömien ensimmäinen aktiivimalli tuotiin muutoksen päälle huhtikuussa 2019. Aktiivimallia oli tarkoitus laajentaa silloisella työnhakuvelvoitteella vuodesta 2020 alkaen (ns. aktiivimalli 2). Lopulta alkuperäinen aktiivimalli päätettiin purkaa vuodesta 2020 alkaen. Korona-ajan poikkeukset astuivat tämän jälkeen voimaan, eikä työnhakijoiden määräaikaishaastatteluja käytännössä edellytetty korona-aikana (tammikuuhun 2021 saakka).
Seuraavaksi n. 70 prosenttia maan työttömistä siirretiin kuntavetoisten työllisyyden kuntakokeilujen palveltavaksi 1.3.2021 alkaen. Kuntakokeilualueilla valtion aluehallinnon TE-toimistot ja kuntakokeilut ovat toteuttaneet samoja työnhakijoiden palveluita rinnakkain. Työnantajien TE-palvelut jäivät valtion tehtäviksi, mutta kunnatkin ovat voineet tarjota käytännössä osin vastaavia palveluita.
Seuraava merkittävä muutos käynnistyi toukokuussa 2022, kun aiemmin vastustettu ”aktiivimalli 2” tuotiin lainsäädäntöön työnhakijan uuden asiakaspalvelumallin nimellä. Erona aiempaan määräaikaishaastattelut nimettiin saman sisältöisinä työnhakukeskusteluiksi ja lainsäädännössä asetettiin velvoite työnhakijoiden tiiviimpään kontaktointiin (täydentävät työnhakukeskustelut työnhakukeskustelujen välillä ja näiden järjestäminen ensimmäisen 3 kuukauden aikana jopa 5 kertaa). Muutos astui voimaan ennen kesälomakautta, eivätkä uudet kuntakokeilut olleet saaneet työnhakukeskustelujakaan toteutumaan valtakunnallisesti, kuin keskimäärin joka toiselle työttömälle.
Tulevien lakimuutoksien arviointia
Merkittävin työnhakijan palveluprosessin muutos liittyy tällä kertaa siihen, että jos työnhakijalla on tiedossa työ/yritystoiminta, opiskelu, alkamassa vanhempainvapaa tai ase-/siviilipalvelus, niin ensimmäisen 3 kuukauden tapaamisia ei tarvitsisi välttämättä hänelle järjestää. Henkilölle asetettaisiin kuitenkin tältä 3 kuukauden jaksolta 2 kuukauden työnhakuvelvoite. Henkilölle pitäisi tällöin järjestää jonkinlainen alkuhaastattelu, jossa hänelle asetettaisiin tuolle jaksolle kahdelle ensimmäiselle kuukaudelle työnhakuvelvoite (vaikkakin laki toteaa, että näitä ei tarvitsisi järjestää -> tällöin henkilölle ei tulisi myöskään työllistymissuunnitelmassa sovittavaa työnhakuvelvoitetta, jolloin jompikumpi lain velvoite jäisi toteutumatta).
Vaikka asiakasprosessia pyritään laissa keventämään, laki muuttuisi samalla osin myös tiukempaan ja velvoittavampaan suuntaan sen osalta, että täydentävät työnhakukeskustelut pitäisi järjestää jatkossa tiukasti 2 viikon välein, kun tähän on sisältynyt nykytilassa vielä jonkin verran tarkoituksenmukaisuuden harkintaa.
Väliin jääneiden työnhakukeskustelujen korvaukseton määräaika nousee myös 7 päivästä 14 päivään. Hieman epäselvää on myös se, mitä tarkoitetaan uudistuksessa sillä, että ”jos aiheuttaa menettelyllään sen, ettei työnhakukeskusteluja järjestetä, voisi tulla kyseeseen korvaukseton määräaika”. Tämä on ollut tilanne pitkälti nykyisinkin. Nykyisin asiaa on säännelty osin tiukemminkin esim. sen osalta, että puhelimessa järjestettäväksi sovitut työnhakukeskustelut edellyttävät viranomaisen kanssa sovittua aikaikkunaa (enintään 2 tuntia), eikä työttömän tarvitse olla puhelimitse saatavilla koko päivää.
Paikalliseen työvoimapalvelumalliin
Muiden, kuin 3 kuukauden sisällä työhön tai muuhun ratkaisuun päätyvien asiakkaiden osalta tulevien työllisyysalueiden kannattaa pohtia myös omia vaihtoehtoja palveluprosessin keventämiseen. Nykyinen ja tuleva lainsäädäntö tarjoaa paljon liikkumavaraa palveluprosessin keventämiselle. Meidän mielestämme se mahdollistaa ei pelkästään suomalaisen työvoimapalvelumallin vaan paikallisen työvoimapalvelumallin kehittämisen lainsäädännön reunaehtoja noudattaen.
Kuntakokeilut ja tulevat työllisyysalueet voivat korvata em. täydentäviä työnhakukeskusteluja myös ”tarjoamalla muuta henkilökohtaista palvelua” tai ”työllistymistä tukevaa palvelua” asiakkaille. Näiden sisällön määrittäminen on pitkälti kuntakokeilujen ja tulevaisuudessa työllisyysalueiden linjattavissa. Näiden mahdollisuuksien kautta voidaan käytännössä tuoda paikalliset palveluntuottajat (ns. ekosysteemi) keventämään työllisyysalueen viranomaistyötä ja samalla vastaamaan asiakkaiden palvelutarpeisiin. Ideaalitilanteessa työllisyysalue koordinoi työnhakijalle tarjolla olevaa palveluvalikoimaa yhteistyössä seudun toimijoiden kanssa ja palveluja kyetään tarjoamaan asiakkaille heidän tarpeensa mukaan kaavamaisuuden sijaan, mistä mallia osin syystäkin syytetään. Tavoitteena ei siis pidä olla pelkästään suomalainen työvoimapalvelumalli vaan paikallinen työvoimapalvelumalli.
Käytännössä tällainen ekosysteemimäinen toimintatapa vaatii:
- Asiakkaiden segmentointia
- Palvelumallien ja -prosessien määrittämistä lainsäädännön pohjalta eri asiakassegmenteille huomioiden resurssien tuomat reunaehdot.
- Palveluvalikon kokonaisvaltaista koordinointia ja liittämistä palveluprosesseihin/-polkuihin asiakassegmenteittäin.
- Asiakkaiden kohtaamisten palvelumuotoilua siten, että palveluita pystytään tarjoamaan johdonmukaisesti.
Käytännössä tällä tavoin voidaan tehdä kaavamaiseksi kritisoidusta mallista paikallisempi versio huomioiden paikalliset palveluiden tarjoamisen mahdollisuudet ja erityispiirteet sekä asiakkaiden yksilölliset tarpeet. Rakenne ja kaavamaisuus eivät tarkoita välttämättä kaikille samanlaista palvelua.
Tulevien työllisyysalueiden valmistelun olisikin hyvä lähteä tekemään yksityiskohtaisempia palveluprosessien ja palvelupolkujen suunnitelmiaan siten, että:
- Lopputuloksena syntyy myös käytännössä palveluvalikoiman koordinointiin ja asiakasprosessien kehittämisen välineitä sekä palvelumuotoillut työohjeet asiakastyöhön kullekin asiakassegmentille.
- Tämä vaatii taustalle asiakastyön mallintamista mukaan lukien resurssit eli kuormituslaskelmat asiakassegmenteittäin (osana taloussuunnittelua).
- Tämä edellyttää mittarointia aina strategiasta työntekijätasolle asti.
Tällaisten rakenteellistettujen mallien avulla strategiset TE24 uudistukselle asetetut tavoitteet pystytään viemään johdonmukaisesti yksittäisen asiakastyöntekijän ja asiakkaan tasolle asti. Sen lisäksi, että hyvin tehty palvelumalli mittarointeineen varmistaa hyvin paikalliset piirteet asiakaspalveluun, se toimii myös kehittämisen ja johtamisen välineenä jatkossa ja varmistaa osaltaan omien ja sidosryhmien resurssien tehokkaan käytön. Tämä tarjoaa tietenkin perustan paikalliseksi työvoimapalvelumalliksi jokaiselle alueelle.
– Eetu Pernu
julkisten työllisyys- ja yrityspalvelujen erityisasiantuntija
